Minusta

Tajusin juuri etten ole tainnut juurikaan tässä blogissa kertoa itsestäni sen enempää. Tämä vääryys pitää siis korjata, joten tähän ajattelin listata joitain pieniä ja suuriakin juttuja minusta, joita ette välttämättä vielä tienneet. Kuvituksena tulee nyt olemaan erittäin randomkuvia viime vuosilta. On kyl hirveää minkä laatuinen kamera mulla on aikaisemmin ollut, selailin juuri kuviani ja kaikki matkakuvanikin ovat ihan rakeisia ja sumeita. Hassua miten silloin asiaa ei ajatellut sen kummemmin, kun taas nykyään en tosiaan suostuisi napsimaan kuvia noin huonolla kameralla.Noh kuitenkin, tässä tulee siis tietoja minusta:

 Opiskelen Helsingin Yliopistossa englantilaista filologiaa pääaineenani. Sivuaineina mulla on viestintää ja Pohjois-Amerikan tutkimusta. Opiskelu on sinänsä ihan mielenkiintoista, mutta olen aikalailla kiven ja kovan paikan välissä (miten niin huomaa mitä opiskelen??), sillä en todellakaan tiedä mitä haluan tulevaisuudellani tehdä. Asia tuottaa mulle aikamoista päänvaivaa ja välillä olen aika stressaantunutkin tulevaisuudestani. En halua opettajaksi, enkä kääntäjäksi, joten siinä menevät melkeinpä ainoat työllistymismahdollisuudet. Olen yrittänyt jo pari vuotta miettiä päätäni puhki, mitä oikein haluan tehdä, mutta mikään ei vaikuta natsaavan. Tai sitten jos joku tuntuukin mielenkiintoiselta, niin sitten pitäisi aloittaa suuri lukuprosessi sisäänpääsykokeisiin (taas) ja sitten monta vuotta koulussakäymistä (taas) enkä suoraan sanoen enää jaksaisi opiskella. Rakastan englannin kieltä yli kaiken, mutten vain näe tulevaisuuttani sen saralla. Tällä hetkellä tämä on siis ehkä suurin stressinaiheeni elämässä. (Syytän tästä myös naamani kukkimista!)

Olen pahimman luokan suklaariippuvainen. (En syytä tästä naamani kukkimista.). Päivässä saattaa mennä muutama patukka hyvinä päivinä. En edes ala kertomaan minkälaisia huonot päivät ovat. Nyt olen yrittänyt vähän rajoittaa suklaan syöntiä, mutta se tuntuu niin kauhean vaikealta!

Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 6 vuotta. Ehdimme asuakin yhdessä vuoden, kunnes poikkis vihdoin saavutti suurimman tavoitteensa ja pääsi lukemaan unelmiensa ainetta.... Ouluun. Jippijaijee, sanon minä. En ole koskaan nähnyt itseäni etäsuhteessa olevaksi tytöksi, joten pähkäilin pitkään mitä suhteellemme käy tämän seurauksena. Päätin kuitenkin olla luovuttamatta, koskaan kun ei tiedä miten asiat etenevät. Jos olisimme eronneet, olisin luultavasti aina miettinyt olisimmeko kuitenkin voineet onnistua etäsuhteessa. Vaikeaahan tämä on ja suhteesta on pidettävä huolta, mutta yllättäen tähänkin on tottunut. Nykyään jopa nautin omasta rauhasta (tiettyyn pisteeseen saakka), eikä tilanne ole onneksi niin paha, sillä poikaystävä pääsee parikin kertaa kuukaudessa käymään kotona rahatilanteesta aina riippuen. Heh, puhuinkin erään poikaystävän kaverin kanssa tilanteestamme, kun hän mainitsi kihlattunsa asuvan Alaskassa. Siinä vaiheessa ajattelin, että parempi ehkä olla ihan hissunkissun ylivaikeasta elämästäni..

Menen nollasta sataan sekunnissa. En siis suuttumisen suhteen, vaan ennemminkin innostuksen suhteen. Innostun kaikesta pienestäkin, niinkuin kyse olisi vähintäänkin kuuhun matkustamisesta. Mulle kaikki on aina ihanaa ja sikkekivaa. Ihan esimerkkinä voidaan mainita vaikka ihan vain glögikauden avaus tai lempisuklaan löytyminen lähikaupasta. Menen myös sitten sadasta nollaan ihan yhtä nopeasti. Jos joku menee mönkään, olen erittäin harmistunut. Kerron myös harmistani kovaan ääneen ja pitkin päivää, niin kenellekään ei varmasti jää epäselväksi kuinka paljon mua harmittaa. Saatan myös vähän polkea jalkaa. Tähän voisin lisätä, että olen välillä erittäin lapsellinen..

Mulla on selkään tatuoituna kieloja. Ne muistuttavat mua todella paljon mun lapsuudesta ja ovat mulle muutenkin tärkeitä. Ne ovat sekä mun että äitini lempikukkia, eikä mene yhtään kevättä, ettenkö keräisi kimpun kieloja äidille. Tällä hetkellä suunnitteilla olisi itseasiassa jo seuraava tatuointi. Aikaa ei olla vielä lyöty lukkoon, mutta toivottavasti tammikuussa pääsisin laittamaan pitkään suunnittelemani kuvan iholleni.

Olen puoliksi eestiläinen ja ensimmäiset 6 vuotta elämästäni asuinkin Tallinnassa. Puhun sujuvasti eestiä ja puhunkin sitä kotona äitini kanssa. Minulle saa siis kommentoida eestiksikin, jos joku eestinkielinen siellä lukee ;)

Olen yhdessä äitini kanssa isäni omaishoitaja. Vietän siis erittäin paljon aikaa vanhempieni luona. Tämä rajoittaa elämääni aika paljon, sillä en esimerkiksi voi lähteä tuosta vain matkalle, ennen kuin olen setvinyt äidin kanssa kaikki aikataulut noin puoli vuotta etukäteen. Muiden ikäisteni vietellessä myös sunnuntaibrunsseja tai leffailtoja kavereiden kanssa, olen itse useimmiten isäni kanssa kotona. Aikataulumme menevät äitini kanssa erittäin lomittain, joten jos en ole hoitamassa isääni, olen yleensä joko töissä tai koulussa. Elämäni on siis aika hektistä ajoittain. Vanhempani on kuitenkin erittäin tärkeitä minulle, enkä voisi kuvitellakaan, etten auttaisi heitä niin paljon kuin vain pystyn. He kun loppupeleissä tekisivät minun puolestani vielä paljon enemmänkin.

Silloin joskus punertava tukka oli tosi pop!

Mulla on erittäin paha araknofobia. Pelkään siis hämähäkkejä yli kaiken. Jos näen hämähäkin suljetussa tilassa (esim kotona) menen täysin paniikkiin ja alan itkemään hysteerisesti. Yksin kotona ollessa tämä on ihan kauhistuttavaa. Viimeksi tuijotin hämähäkkiä yli tunnin itkien ja huutaen, sillä en uskaltanut mennä kolmea metriä lähemmäs ja tappaa sitä. Poikaystävä yritti parhaansa mukaan puhelimen toisessa päässä rauhoitella ja lopulta uskalsin imuroida hämiksen. Vaikka poikkis vannoikin, että hämis ihan varmasti kuoli siihen imun voimaan, niin teippasin silti varuilta imurin putken kiinni. Niin ja sitten tietenkin tarkistin vielä jokaisen nurkan noin puoli tuntia, ettei hämis varmasti vain tippunut jonnekin. Koko rumbaan meni noin kaksi tuntia. Mun sydän pamppailee aika paljon jo ihan vain kun kirjoittelen tätä. Niin ja se kohta Taru Sormusten Herrasta-leffassa, jossa on se jättihämähäkki - juu en pysty katsomaan. Olen ihan vähän yrittänyt siedätyshoitaa itseäni ja nykyään pystyn jopa juoksemaan hämiksen ohi nopeasti, jos sellainen on esimerkiksi ulko-oven läheisyydessä. Ennen jouduin tällaisessa tilanteessa kääntymään kannoillani ja kiertämään sisäpihalle pidätellen itkua..

Huh! Oliskohan siinä jo tarpeeksi tietoa ainakin vähäksi aikaa musta! Mukavaa viikon alkua :)

Kashmirin lämpö talven kylmyydessä

Kantapään kautta olen oppinut materiaalien laadun tärkeyden. Vaikka halvemmat ketjuliikkeet myyvät välillä aivan ihania neuleita, niin olen tullut siihen tulokseen, ettei niiden ostaminen vain kannata. Välillä voi tietty löytyä helmiä, kuten Mangon 100%-puuvillaneule, jonka esittelin aiemmin. Kannattaa siis kuitenkin pitää silmät auki eri liikkeissä, nimittäin ihan välillä halvemmatkin kejut tekevät vähän kalliimpia neuleita, joissa on sitten käytetty hyviä materiaaleja. Useimmiten kuitenkin halvempiin neuleisiin on sekoitettu akryyliä, joka ei sitten sitä laadukkainta materiaalia ole. Hyviin materiaaleihin kannattaa loppupeleissä satsata, sillä ne kuitenkin kestävät aikaa ja käyttöä.

Toinen hyvä puoli kunnon materiaaleissa on taludellisuus. Opiskelijana tiedän, että mieluiten sitä kävisi hakemassa H&M:stä jonkun neuleen 15€:lla, jolloin pääsisi helpommalla. Totuus on kuitenkin se, että olen tainnut parin vuoden sisällä käyttää pari sataa euroa erilaisiin neuleisiin, kun ne ovat vain menneet niin pilalle lyhyessä ajassa, että sitten on taas ostettava uusi. Parilla sadalla eurolla saisi materiaalista ja merkistä riippuen 2-3 laadukasta neuletta, jotka kestäisivät hyvänä parhaimmilllaan kymmeniäkin vuosia. Äidilläni on monia neuleita, joita hän käyttää vuodesta toiseen ja aina ne näyttävät yhtä hyviltä! (Heh, äitini on myös todella tarkka vaatteistaan, mulla onkin paljon opittavaa häneltä..)

Nyt olenkin siis päättänyt, etten osta kaappiini enää yhtään akryylisekoitteista neuletta. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, etten voi syksyn aikana ostaa itselleni kuin noin yhden neuleen, enempään ei nimittäin ole varaa. Toisaalta tänä syksynä ostamaa kalliimpaa neuletta saan ihan varmasti käyttää myös ensi vuonna.

Sain syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Espritille ja tiesin tasan tarkkaan mitä halusin lahjakortillani ostaa. Olen jo erittäin kauan ihaillut ja näpräillyt kashmirmateriaalia erilaisissa neuleissa ja huiveissa ja tiesin, että omaan kaappiin on saatava pehmeä ja lämpöinen kahsmirneule. Yli kuukauden kävin joka päivä Espritissä kurkkimassa, josko olisi tullut jotain kivaa kashmirneuletta, kunnes vihdoin pari viikkoa sitten törmäsin aivan ihanaan neuleeseen. Kyseinen neule näytti niin ihanan pehmoiselta, että tiesin jo kaukaa siinä olevan kashmiria. Yllätyin kuitenkin vielä positiivisesti, kun luin tuoteselosteen: 100% kashmiria. Oli melkeinpä turhaa mennä sovituskoppiin, tiesin nimittäin melko varmasti, että kyseinen neule on tulossa matkaani.

Neule on tosiaan materiaalinsa puolesta ihanan tuntuinen ja aina neuleen ollessa päällä tekee melkein mieli halia itseään! Kerroin poikaystävälle tästä, niin hän ehdotti, että hankittaisiin tulevaisuudessa kashmirista tehty torkkupeitto. Itse en usko, että se olisi fiksua; en nimittäin ikinä pääsisi silloin pois sohvalta.

Neule ei itseasiassa ole ainoa kashmiruutuus kaapissani. Gantin alennuksista tein löydön ja pelastin itselleni tämän pehmoisen ruutuhuivin edullisesti. Tämä on siis villa-kashmirsekoitteinen ja Mulberryn Check-huivia paljon pehmeämpi. Olin ajatellutkin, että huivivalikoimassani on harmaan huivin mentävä aukko, joten tämä oli siis todella hyvä löytö! 

Neule ja huivi ovat molemmat olleet ahkerassa käytössä, enkä etenkään tätä neuletta käytettyäni halua edes laittaa päälleni vanhoja huonolaatuisia puseroita. Neule on myös aivan ihanan värinen ja mallinen, tykkään siis kovasti! Neuletta on saatavilla ainakin Espritin nettisivuilta ja varmasti myös liikkeissäkin vielä. Suosittelen siis kovasti, jos jollain on kashmirneule hakusessa :)

Käytöstä vielä sen verran, että esimerkiksi kashmiria ei kannata laittaa sen arkuuden takia pesukoneeseen. Tällaisten arkaa materiaalia olevien neuleiden kanssa kannattaa aina käyttää hihallista aluspaitaa, jolloin neuleen käyttöikä kasvaa, kun se ei ole suoraan kosketuksissa kainaloihintai muihin hikoaviin alueisiin. Monet käyttävät usein vain toppeja, eivätkä ne silloin suojaa neuletta ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Neuleita kannattaa myös tuulettaa aika-ajoin - eli ihan vain viedä ulos tuulettumaan, jolloin materiaalista häviää tunkkaisuutta, eikä sitä tarvitse silloin pestä niin usein. Kashmir ja muutkin tällaiset hellät materiaalit olisi aina pestävä käsin, sillä materiaali ei välttämättä kestä pesukoneen rumputusta. Pesussa kannattaa käyttää silkkiin ja villaan tarkoitettua pesuainetta ja sitä ei paljoa tarvitse laittaa. Paras pesutyyli on puristeleva, eli ei hirveästi venyttelisi ja vääntelisi neuletta pesun aikana. Neuleita ei saisi missään nimessä laittaa henkarille kuivumaan, sillä hellät villamateriaalit venyvät helposti. Itse laitan hellät neuleet jonnekin tasolle froteepyyhkeen päälle kuivumaan, sillä kuivaustelineestä tulee helposti ranttuja. Kashmir saattaa myös ihan alussa nyppyyntyä, joskaan itsellä ei ole esimerkiksi näiden kohdalla niin onneksi käynyt. Niin käydessä ei kannata käyttää mitään nyppyjenpoistokoneita, sillä ne saattavat pahimmassa tapauksessa tehdä reiän lankaan. Muutenkin nypyt voi parhaiten poistaa ihan vain käsin, koska kuten sanottu laatumateriaaleissa nyppyyntymistä esiintyy oikeastaan vain alussa.

Heh, en siis ole mikään ammattilainen, mutta nämä asiat olen kokenut parhaiksi ja etenkin tuo aluspaidan käyttö on osoittanut ihan parhaaksi neuleiden pelastajiksi. Kuten sanottu, niin äitini on ihan hurjan tarkka vaatteidensa hoidon suhteen ja suurimman osan näistä ohjeista ja suosituksista olen saanut häneltä. Toivottavasti oli siis jotain hyötyä teillekin :)

Katsaus lihattomaan lokakuuhun

Tässä postauksessa kerroin ryhtyväni lihattomaan lokakuuhun. Tarkoituksena oli siis jättää liha kokonaan pois kuukaudeksi. Ajattelin aluksi, että koko asia olisi liian vaikeaa, enkä pystyisi välttämään liharuokia esimerkiksi vanhempien luona ollessani. Nyt ollessamme jo marraskuun puolessa välissä, ajattelin kertoa miten siinä lopulta sitten kävin. Lihaton lokakuu onnistui paremmin kuin odotinkaan! En syönyt kertaakaan lihaa, en vanhempien luona, en töissä, koulussa enkä kotona. Olin aika yllättynyt, siitä miten helppoa kasvissyöjänä oleminen onkaan. Ajattelin joutuvani hankaliin tilanteisiin monestikin, mutta loppujen lopuksi ei vaadittu muuta, kuin suunnittelua. Tein suuremman annoksen ruokaa kerralla ja kun tiesin viettäväni aikaa vanhempien luona, otin vain rasiallisen ruokaa mukaan.

Kuva

Lokakuun loppuessa aika moni lähipiiristäni kysyi, että mitäs ihanaa lihatuotetta syön ihan ensimmäisenä marraskuun alkaessa. Meillä oli itseasiassa jopa pikkujoulut 1.11 ja menimme Strindbergiin syömään. Olisin voinut lopettaa lihattoman lokakuun siis oikein tyylillä. Päädyin kuitenkin ottamaan kasvisvaihtoehdon. Kyllä vain, oma "lihaton lokakuuni" siis jatkuu. Kasvisruokavalio tuntui omalla kohdallani niin hyvältä niin eettisesti kuin fyysisestikin, että päätin jatkaa sillä tiellä. Siinä on niin monia hyviä puolia, etten näe järkeä palata liharuokavalioon, kun en enää koe sitä omakseni. Voin joskus jakaa täälläkin kasvisruokia, jos ne jotain kiinnostavat, muuten jätän luultavasti muut tähän elämänvaihdokseeni liittyvät asiat blogin ulkopuolelle. Koen blogini olevan enemmän hömppäpaikka, joten en halua täällä eettisiä kysymyksiä sun muita asioita sen enempää puida. Itse olen kuitenkin valintaani erittäin tyytyväinen ja olen nykyään ruoanlaitostakin ihan eri tavalla innoissani. Kasvisruoat ovat jotenkin omasta mielestäni paljon mielikuvituksellisempia ja maukkaampia kuin liharuoat. Soijaan ja tofuunkin olen vähän tutustunut ja vaikka tofua ei taideta mun ruokapöydässä paljoa nähdä, niin soija on ainakin ihan hyvää oikein tehtynä.

Kuva

Tähän kuvaan on hyvä lopettaa, tämä nimittäin kiteyttää aika hyvin oman ajattelumaailmaani. Toivottavasti muilla lihattomaan lokakuuhun ryhtyneillä meni kuukausi hyvin :)

Toiveasu

Viime vuoden syksynä näin jonkun tyylikkään tytön päällä rennon asun, jossa hän oli yhdistänyt ruutupaidan klassiseen valkoiseen palmikkoneuleeseen. Siitä asti asu on kummitellut päässäni ja olen halunnut toteuttaa sen itsekin. Helpommin sanottu kuin tehty! Täydellistä ruutupaitaa ei ole löytynyt, eikä täydellisiä mustia farkkujakaan (tiedän, luulis että löytyisi!). Valkoinen palmikkoneule kaapista löytyy, mutta se on ihan H&M:n yksilö ja tekemäni kollaasin Hilfigerin neuletta olen tainnut kuolata jo parin vuoden ajan. Eli oikeastaan ainoa mikä kollaasista löytyy omasta kaapista, ovat konjakkiset nilkkurit!

Valkoinen palmikkoneule, Ruutupaita, Nilkkurit, Mustat farkut

Voin niin nähdä tuon asun päälläni viipeltäessäni yliopiston käytävillä, Alexa olkapäälläni. Pakko hankkia tuollainen ruutupaita, nimittäin sen ympärille saisi vaikka mitä muitakina asuja kehitettyä. Aivan ihanan rento ja helposti yhdisteltävä vaatekappale!

Tuleeko teillekin tällaisia pakkomielteitä joistain asuista, ettekä ole tyytyväisiä ennen kuin asu on toteutettu? 

Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Kotikuvien päivitystä

Täällä näytin ensimmäisiä kuvia uudesta kodistani ja silloin sisustukseni oli vielä erittäin kesken. Nyt koti alkaa olemaan loppusilauksia vaille valmis. Vihdoin sain verhot ikkunoiden eteen, joten nyt ei tarvitse iltaisin mennä kyykyssä ympäri asuntoa. Heh verhot auttaa myös siihen, että voin ihan rauhassa kyylätä vastapäisen talon asukkaita itse. No ei, mutta parilla parvekkeella on ihan hurjan suloiset kissat, jotka jostain hassusta syystä alkavat aina leikkimään samaan aikaan. Mun mielestä tää on todella outoa, kissat asuvat siis ihan monta parveketta erillään toisistaan, mutta aina samaan aikaan niille tulee leikkimieli. Sen touhun katselu on kyllä parasta viihdettä :D

Ainoa mikä vielä uudesta kodista uupuvat, on taulut. Niiden kanssa pitää vielä vähän suunnitella ja miettiä, mikä olisi kivoimman näköinen, mutta eiköhän nekin ilmesty jossain vaiheessa.

Synttärihortensiani kuivui kauniisti, enkä raaskinut vielä heitää sitä pois, joten se saa vielä koristaa lipaston päällistä. Synttäriorkideani taasen on erittäin kauniina! Pienenä vinkkinä niille, jotka eivät tiedä miten orkidean saa pysymään hengissä, itse pidän sen koko ajan vedessä. Äitini lempikukka on orkidea ja hänellä ne kestävät aina erittäin kauan kauniina. Hän myös pitää orkideaa aina vedessä, joten uskon että se auttaa.

 Hih, huomaatteko jotain uutta? Vihdoin minäkin olen päässyt 2000-luvulle ja saanut litteän telkkarin! Olin tainnut valittaa vanhasta hirveästä telkkarista aika paljon poikkikselle ja perheelle, joten synttärilahjaksi sain ihanan uuden telkkarin! Olen niin innoissani aina kun katson telkkaria, ettei kuva ole rakeinen, eikä ääni kuulosta siltä kuin se tulisi ulkoavaruudesta... Aikaisempaa telkkaria en myöskään voinut laittaa lipaston päälle, koska se painoi niin hurjasti, joten sain vähän tilaakin pikkukolooni!
 

Indiskasta ostin pöydälle kauniin koristelautasen. Olen nyt pitänyt siinä kivituikkuja, mutta haluan hankkia siihen vain muutaman ison kynttilän. Ne kun ovet niin tunnelmalliset, vaikka kivituikut ovat myös olleet ihan söpöt.

Telkkarin viereen on ilmestynyt ensimmäinen "joulukoristeeni". Laitoin viinipullon korkkieni sekaan valot tuomaan vähän tunnelmaa. Näin syksyn pimeinä iltoina tarvitsee niin paljon valoa, eikä aina kuitenkaan jaksa pitää kunnon valoja päällä.

Halusin sohvalle vähän täydennystä, joten hankin H&M:stä uudet tyynynpäälliset. Kivat pellavaiset päälliset sopii tosi hyvin sohvan värin kanssa yhteen.

Keittiö ei olekaan paljoa muutoksia kokenut, joten ei siitä sen enempää. Valokin on keittiössäni aina niin huono, kun sen kohdalla ei ole ollenkaan ikkunaa, joten kuvien ottaminen on aika tuskaisaa. Muutenkin olen huomannut, että kun ikkunat ovat pohjoiseen päin ja vielä kaiken lisäksi toista taloa vastapäätä, ei omaan asuntoon valoa riitä kauaa päivästä. Aamulla herätessäni paistoi aurinko, mutta syötyäni aamupalan, ei valoisuudesta ollut enää tietoakaan :P
Ei siis muuta kuin kynttilät palamaan ja sohvannurkkaan! Miksi sitä muuten tekee hurjasti mieli suklaata, juuri kun kaikki kaupat on kiinni?