keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Perinteinen Juhannus

Meidän Juhannus meinasi mennä vain kotona leffojen katseluun, kun suunnitelmat kaatuivat yksi toisensa jälkeen. Onneksi viime tingassa yhdet kavereistamme kutsuivat meidät mukaansa omalle mökilleen ja otettiinkin kutsu iloisesti vastaan. Olisi ollut todella tylsää jäädä viettämään juhannus autioituneeseen Helsinkiin.


Mökki oli vähän matkaa Hangosta (Vadelmavenettä tuli siis vähän luukutettua..), eikä sinne päässyt autolla. Parkeerasimme siis autot meren rantaan ja jatkoimme matkaa paatilla pikkusaareen. Kaverin isovanhempien saari oli aivan ihanan suomalainen. Se oli täynnä havupuita ja koivuja, sammalta ja jäkälää, kalliota ja mustikanlehtiä. Tuo oli juuri täydellinen mökkimaisema. Grillikatoksen, saunan ja mökin välilä kulki pienenpienet metsäkujat, jotka olivat tulleet siihen ihan vain polkemalla. Mielestäni oli ihanaa, ettei paikasta oltu kaadettu ylimääräisiä puita, eikä sinne oltu tehty mitään puutarha-alueita ja istumisalueita. Se oli ihka-aito ja oikea mökki keskellä metsää keskellä merta.


Juhannus meni siis leppoisissa merkeissä, syödessä, juodessa, pelaillessa lautapelejä ja ihan vaan hengaillessa. Uskalsin lopulta menettää talviturkkini monen saunassa vietetyn tunnin jälkeen. Koirien kanssa tuli leikittyä myös monen monta tuntia. Allekirjoittanut on niin eläinrakas ja koirafani, että muut mökilläolijat alkoivat jo naureskella kun meikä vietti melkein enemmän aikaa koirien kuin ihmisten kanssa.. Mutta katsokaa nyt näitä söpöliinejä!



Tää miniversio oli löytänyt jäätelöpaketin ja tunkenut päänsä sinne sisälle. Turriaisen niskakarvat olivatkin sitten loppureissun rastat. Mutta ei tuolle voinut kuin nauraa, näyttääkin niin tyytyväiseltä saavutukseensa. Toinen kaveri oli sitten ihan täysin energiapaketti. Aamulla aloitimme sille kepin heittelyn ja vielä yöllä kahdelta se jaksoi olla yhtä innoissaan kepin heittelystä.


Yritettiin myös kovasti tehdä juhannustaikoja, mutta saaressa ollessamme, ei meillä ollut hirveästi vaihtoehtoja mitä tuli niittyihin ja kukkiin. Pian huomasimmekin, ettei koko saarella kasvanut kuin yksi ainoa kukka, joten me vähän sovellettiin.. Kimppuun päätyi lopulta sitten niin saniaista, kuin mustikanlehtiä ja ihan vain heinää. Ei kai se niin justiinsa ole. Ja noh lopulta, kun aamuyöstä lähdimme nukkumaan niin emmekös me kaikki unohtaneet kimppumme tuohon penkille. En kyllä usko, että mitään unta olisin nähnytkään, sen verran sikeään uneen vaivuin heti kun pää osui tyynylle. Niin ja jos noilla heinäkimpuilla nyt mitään juhannustaikoja olisi voinutkaan tehdä.

Sellainen perusmökkijuhannus tuli siis meillä vietettyä! Olikos muilla
 yhtä perinteinen Juhannus kuin meilläkin? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)