Pieni asuntomaistiainen

Ilmojen oltua synkät, on valokuvaaminenkin ollut vähän vaikeaa. Asuntoni on matalalla monien puiden ympäröimänä. Se ei siis ole valoisa edes aurinkoisella ilmalla, saatika sitten sateisella ilmalla. Yksi päivä nautiskelin kuitenkin kauniista pioneistani niin paljon, että päätin niistä napsaista pari kuvaa pimeyttä uhmaten.

En meinaa uskoa, että parin päivän päästä on jo heinäkuu! Onneksi lämpö on tullut Helsinkiin ja koko viikonloppu on ollut ihanan aurinkoista. Eilen kävimme nauttimassa ilmasta Aurinkolahden Kampela-kahvilassa ja tänäänkin kävin ihan itsekseni nurtsilla ottamassa vähän brunaa. Viime viikko menikin flunssaillessa, mutta eipä onneksi harmittanut ihan hurjana, kun ilma oli niin sateinen. Tokihan mielellään olisin lomaviikon viettänyt vähän eri tavalla, mutta onneksi neljästä lomaviikosta tähän mennessä vain yksi on ollut huono.

Vaikka lomalla olo on ihan mukavaa, niin tavallaan tykkään kesällä myös työn teosta. Etenkin nyt, kun äitini on matkoilla ja olen talovahtina viikon on helppo jämähtää kotiin. Olenkin tässä kokkaillut ja siivoillut ja pessyt pyykkiä jo muutaman päivän putkeen. Olo on kuin 50-luvun kotiäidillä. On siis ihan mukavaa päästä ensi viikolla töihin, sillä silloin tulee enemmän hengattua kaupungilla ja nähtyä ihmisiä.

Yritän joku aurinkoinen päivä ottaa enemmän kuvia asunnosta, mutta siihen mennessä mukavia aurinkoisia päiviä! :)

Kukkia kaaoksen keskellä

Kotini on tällä hetkellä pienen kaaoksen keskellä, joskin tilaa täällä on vaikka muille jakaa. Olen jo pari viikkoa nukkunut patjalla ja tämä järjestely jatkuu vielä muutaman seuraavankin viikon. Sohvaa ei kämpässäni enää myöskään ole, joten telkkarin katseleminen on säälittävästi toiminut ruokapöydän tuolilla. Poikaystäväni nauroi vedet silmissä, kun hän Oulusta tuli ja näki riisutun asuntoni ja yhden tuolin telkkarin edessä. Kieltämättä aika säälittävää.

Miksi tilanne asunnossani on sitten tällainen? No muuton takia tietenkin. Taas meikäläisellä on muutto edessä! Neljän vuoden sisällä on nyt kolmas muutto edessä. Löysin asunnon, joka on huokeamman hintainen ja pienempi kuin nykyinen asuntoni, joten sohvaa tai ruokaryhmää sinne ei mahdu. Kauaa en saa siis edes tuolia pitää telkkarin edessä, kun ruokaryhmäkin on myytävä. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt halvemman vuokrakämpän hankkimista, kun nykyinen syö opiskelijabudjetistani aika ison loven. Mielelläni kuukaudessa pitäisin vähän enemmän euroja omalla tililläni, joten sopivan asunnon osuessa kohdalle ei tarvinnut kauaa miettinyt. Toki pieni haikeus on kyllä mielessä, sillä nykyinen asuntoni on suhteellisen uudessa talossa ja Aurinkolahden kaunis ranta on vain parin minuutin kävelymatkan päässä.

Nyt muutan kauemmas biitsistä ja vuosikymmeniä vanhempaan taloon. Tämä on kuitenkin väliaikainen tilanne ja suunnitelmissa olisi poikaystävän kanssa muuttaa isompaan asuntoon kunhan hän pääsisi sieltä Oulusta tänne muuttamaan. Siihen kuitenkin menee vielä pari vuotta ainakin, joten nyt on hyvä säästää vuokrasta vähän ja panostaa sitten myöhemmin kivaan asuntoon. Pari vuotta nyt kestää asua vaikka missää luukussa! Onneksi tilanne ei niin paha kuitenkaan ole ja eniten olen innoissani siitä, että uudessa asunnossa on lasitettu parveke! Parveketta olen eniten kaivannut nykyisessä asunnossani ja on ihanaa, että pääsen sisustamaan sitä ja viettämään aamuhetkiä kahvin kanssa raikkaassa ilmassa. Vanhojen talojen tavoin, uudessa asunnossa tulee olemaan ihan hurjasti säilytystilaa ja naureskelin jopa, että olen joutunut nykyisen asunnon säilytystilan vuoksi myymään tai heittelemään niin paljon tavaraa ja nyt sitten ei tavaraa edes riitä tuonne kaikkiin kaappeihin! Siis siellä on jopa vaatehuone! Mitä muuta nainen tarvitseekaan kuin ihanan parvekkeen ja tilavan vaatehuoneen.

Olen aika kotihiiri ja kodin ulkonäkö vaikuttaa suoraan omaan mielialaani. Siksi olen vähän ollut ärsyyntynyt tähän tyhjään huoneeseen ja lattialla olevaan patjaan. Yksi asia mikä eniten lohduttaa tämän keskellä on tuoreet kukat. Olenkin nyt ahkerasti niitä hankkinut ja tulen varmasti hankkimaan niin kauan kuin vielä on pöytä mihin kukkia laittaa. Eilen leikkasin neilikat superlyhyiksi ja laitoin somaan pieneen pyöreään maljakkoon. Nyt katse harhailee harvase hetki tuohon kauniiseen asetelmaan ja heti tulee parempi mieli. Toki myös sisustusnettikauppojen selailu ja parvekkeen sisustussuunnitelman miettiminen piristää hurjasti. Muutto ei tietenkään ole varmaan kenestäkään kivaa ja toivoisinkin, että olisi jo muutto ohi ja pääsisi siihen hetkeen kun katselee valmista kotiaan ja voi vain nauttia.

Tällaisia kuulumisia siis tällä kertaa, toivottavasti tästä tulevasta asunnosta ei nyt tarvitsisi muuttaa ainakaan pariin vuoteen!

Äitienpäivä

Äitienpäivä on mulle aina erittäin tärkeä päivä, koska vaikka toki yritän aina osoittaa kiitollisuuteni äitiäni kohtaan, niin erityinen päivä äidin hemmotteluun on paikallaan kiireisessä arjessa. Äitini on vanhemmuutensa lisäksi myös erittäin läheinen minulle ihan ystävänä. Hän auttaa minua ihan hurjasti ja tuomitsematta kuuntelee huolia ja murheitani. Vastapalveluksena yksi hemmottelupäivä vuodessa ei mielestäni ole todellakaan paljoa!

Äidille leivoin kakkua, jonka täytteenä oli mascarponedaimvaahto ja vadelmia. Kakun päällisestä tein tottakai soman pinkin ja koristeina toimi lentävät perhoset. Kakku oli aika minimalistinen ja yksinkertainen, mutta toisaalta sellaisesta äiti tykkää, joten en lähtenyt kikkailemaan sen kummemmin :) Kakusta tuli mielestäni ihan nätti yksinkertaisuudessaan! Kakun täyte oli muuten ihan suussasulavan hyvää ja superhelppokin. Siihen tuli 4dl kuohukermaa vaahdotettuna, mascarponepurkki ja rouhittuja daimpatukoita. Lisäsin vielä varuilta muutaman liivatelehden, jotta täyte pysyisi mahdollisimman hyvin koossa kakun sisällä. Upotin sitten kokonaisia vadelmia ihan täytteen päälle, nam nam.

Äitienpäivä sujuikin muuten aika rennoissa tunnelmissa. Tykätään äidin kanssa molemmat rentoilla ja öh usein kylässä ollessani saatetaan ottaa vaan nokoset yhdessä. Tänäänkin nokoset venyivät parituntisiksi! Katsottiin vielä vanhoja lapsuusvideoita ja vaikka itse sanonkin, niin olen kyllä aika suloinen pullaposki joskus ollut. Oli todella hauskaa katsoa pitkästä aikaa vanhoja videoita ja ihailla äidinkin tyyliä niiltä ajoilta, permis ja olkatoppaukset, ai että! Sitten vähän yhteistä kokkailua ja lisää rentoilua. Mielestäni äitienpäivänä ei tarvitse hötkyillä ja stressailla, tärkeintä on viettää aikaa yhdessä ja vähän hemmotella mamia :)

Vielä ehdin toivottaa ihanaa ja upeaa äitienpäivää kaikille äideille ja myös lapsille,  jotka minun tavoin olette toivottavasti saaneet viettää ihanan päivän äitienne kanssa. 

Ovathan nuo upeat naiset aikamoisia voimapesiä<3

Easy like Monday morning

Tänään on ollut rauhallinen vapaapäivä ja koska oli edes jollainlailla valoa ulkona, ajattelin napata pari kuvaa mun päivästä. Olen todella aamu-uninen, joten tänäänkin sillmät aukesivat vasta 11 maissa. Ei muuta kuin aamiaisen tekoon!

Jääkaappi ammotti tyhjyyttään, joten peruskaurapuurolinjalla mentiin. Aika harvoin syön aamuisin puuroa, etenkin jos mulla on töitä tai koulua, syön mieluummin jonkun nopean aamupalan ja juoksen ovesta ulos. Oli siis ihan kiva pitkästä aikaa selailla uutisia ja syödä rauhassa. Puuron jälkeen siirryin teeni kanssa sohvalle katsomaan edellisen "Ensitreffit alttarilla"-jakson, myöntääkö kukaan muu seuraavansa sarjaa? :D

Ja eikun lukuhommiin! Illalla olevan tentin vuoksi piti vielä kertailla aluetta, josko siitä jotain jäisi päähän. Tähän väliin voisin huomauttaa, että verkkotenttini piti alkaa viideltä, mutta sinne mennessäni huomasin professorin laittaneen väärät asetukset, eikä tenttiä päässytkään tekemään. Siksi istunkin nyt tätä postausta kirjoittamassa tentin tekemisen sijaan.. Kalenteri on muuten mullta Polkkajamilta, tykkään hurjasti heidän korteista ja tämä kalenteri on hurjan suloinen piirustuksineen, joten en voinut vastustaa kiusausta. Suosittelen tutustumaan heidän tuotteisiin!

Parin tunnin lukemisen jälkeen oli aika suunnata kauppaan jo edellämainitun jääkaappitilanteen vuoksi. Halusin jotain kevyttä ja nopeaa, joten juureksia uuniin ja päälle oliiviöljyä, hunajaa, yrttisekoitusta, pippuria ja suolaa, cashewpähkinöitä tuomaan rapeutta ja vuohenjuustoviipaleita, koska se oli ainoa asia mitä jääkaapissa oli ennen kauppaan menoa ja se piti johonkin käyttää..

Kukkia ostin ihan vain itseäni hemmotellakseni, mikään ei piristä mielestäni niin kuin tuoreet leikkokukat. Nyt iltaani tuli piristämään kaveri leivonnaisia kourassaan, joten taidetaan keittää teet ja alkaa parantamaan maailmaa :) Mukavaa maanantai-iltaa muillekin :)

Juureskeittoa ja tulppaaneja

Viime viikko meni molempien vanhempien syntymäpäiviä valmistellen ja viettäen ja lisäksi viikonloppuna tuli sukulaisia kylään. Kakkuja on tullut leivottua niin monta, että ainakin tällä hetkellä tuntuu, etten halua leipoa yhtään mitään ennen äitienpäivää.

Eilen sitten vietin tarpeellisen vapaa-illan ja sain vihdoin siivottua, kokattua ja pestyä pyykkiä. Miten rentouttavaa onkaan puhdas koti, tuoreet kukat ja puhtaan pyykin tuoksu!

Kuten sanoin vuoden alussa, olen kasvissyönnin aloittamisen jälkeen innostunut ruoanlaitosta ihan eri tavalla. Aikaisemmin heitin vain jotain kasaan, kun nykyään vietän oikein kunnolla aikaa selaillessa reseptejä ja mietiskellessä illan "menuta" :D. Tänään teki mieli juureskeittoa pienellä twistillä, joten eikun kuorimaan ja pilkkomaan! Koska itse tykkäsin ainakin keitosta kovasti, ajattelin jakaa sen reseptin tännekin. :)

Keittoon tarvitsee:

Lanttua 1/2

Palsternakkaa 1

Porkkanaa 3

Perunaa 6-9 (riippuen koosta)

Sipulia 2

Valkosipulin kynsiä 4

Kasvisliemikuutio 1

(Vuohenjuustoa)

1. Keitä litra vettä kasvisliemikuution kera. Veden sekaan voi lorauttaa

 lusikallisen oliiviöljyä tuomaan makua. 

Lisää myös oman maun mukaan muutamat kokonaiset mustapippurit.

2. Laita kiehuvan veden sekaan "kovimmat" juurekset, eli lanttu, porkkanat

 ja palsternakat paloiteltuina. Anna kiehua10-15min.

3. Lisää perunat, sipulit paloiteltuina ja valkosipulin kynnet kokonaisina. Kynnet voi tosin painaa veitsellä auki, jotta niistä tulisi mahdollisimman paljon makua.

4. Keitä kunnes perunat ovat kypsiä, eli noin 30-45 minuuttia. Lisää mausteita oman maun mukaan, esimerkiksi tulisuutta tuomaan voi laittaa pienen sujauksen cayennepippuria, ainakin omasta keitosta tuli aika sähäkkä tällä tavalla.

5. Lisää halutessa vuohenjuuston palasia. Itse olen niin juustofanaatikko, että koen ettei ole olemassa ruokaa, mihin ei juusto sopisi. Omasta mielestäni toi aika hyvän maun keittoon :) Jos vuohenjuusto ei maistu, uskon että esimerkiksi koskenlaskija olisi aika hyvää myös!

Tällainen keitto tuo jopa vähän kesäistä tunnelmaa tässä Siperian ilmastossa, kun normaalisti juureksia syö enemmän kesäisin. Niin ja onhan tuo keitto kuin aurinko konsanaan kaikilla keltaisen eri sävyillä! Oikeaa hyvän mielen ruokaa kaikin puolin!

Tällä hetkellä blogiin on hankala keksiä postattavaa, sillä kuvien ottaminen on vain surullista. Asukuviakaan ei tule otettua, sillä ensinnäkin asut koostuvat pääosin farkuista ja neuleesta ja toisekseen luonnonvalossa tulee oltua erittäin vähän aikaa. Tylsää, I know. Täällä siis odotellaan jo erittäin kärsimättömänä lämpimämpiä aikoja, vaikka ulkoilma kiusaakin lumimyrskyillään.. Ehkä saatte siis vielä lisääkin tällaisia reseptipostauksia :D

Mukavaa alkuviikkoa sinne toiselle puolelle!

Sunnuntaifiilis

Vapaa sunnuntai, ei mitään menoja, ei mitään velvollisuuksia; mikä herkullinen harvinaisuus! Tällainen sunnuntai pitää käyttää hyväksi ja tänään erittäin pitkien yöunien jälkeen, söin rauhallisen aamupalan ja siirryin sitten puunaamaan asuntoa. En edes muista milloin viimeksi olisin ehtinyt siivoamaan, onneksi poikaystävä on kuitenkin täällä käydessä aina hoitanut tätä puolestani..

Nyt koti tuoksuu raikkaalta ja puhtaalta, jo toinen pesukoneellinen pyörii ja tiskikonekin on kohta pessyt. Loppuilta meneekin varmaan koulutöiden tekemisessä, jotta saisin ensi viikon jutut tehtyä valmiiksi. Muutenhan en edes harkitsisi tällaista ahkeruutta, mutta tiedän etten töiden takia ehdi viikolla keskittyä kouluhommiin ollenkaan. Tänään on siis tällaista proaktiivista toimintaa!

Nyt siis pieni kooma vielä ennen kouluhommien aloittamista! Mukavaa sunnuntaipäivää :)

Taulut seinille tarroilla

Vuokra-asunnoissa monet kohtaa hankalan ongelman: seinille ei saa tehdä reikiä. Seiniä ei mieluusti jättäisi kuitenkaan ihan valkoiseksi, vaan laitetaan vaikka sitten salaa niitä tauluja sinne ja toivotaan, ettei vuokrantaja sanoisi mitään naulojen jättämistä rei'istä. Aikaisemmissa asunnoissa käytettiin taulukoukkuja, mutta itse koin, että niistä jäi vielä rumemmat jäljet etenkin betoniseinään.

Kerran sitten Clas Ohlsonilla kierrellessä törmäsin itselle vielä tuntemattomiin taulutarroihin. En tiedä onko nämä muille jo ihan old news, mutta itse olin ainakin ihan ymmyrkäisenä tästä keksinnöstä. Päätin sitten ainakin kokeilla, miten toimii ja hienostihan ne toimivat! Ajattelin sitten kertoa teillekin näistä, jos jollekin olisi jotain apua :)

Tarroissa on kilorajoitukset, eli niistä voi katsoa paljonko tarvitsee yhtä taulua kohden. Itselläni on ihan iso peilikin kiinnitettynä näillä. Olen tietty laittanut peiliin tarroja vähän reippaammin, mutta hyvin pysyy! Näiden ideana on siis se, että yksi tarra laitetaan seinään kiinni ja toinen tauluun, sitten palaset yhdistetään, niin että tarrojen hammasosat tarttuu toisiinsa kiinni. Tarrojen yhdistys ei siis ole mikään teippi tai tarrasysteemi, vaan tarroissa on erittäin paljon pikkiriikkisiä hampaita jotka lomittuu keskenään ja täten tarrasta tulee erittäin vahva.

Ensin siis kannattaa pyyhkäistä vähän seinää suurimmista pintapölyistä, jotta tarrapinta tarttuu paremmin. Sitten tarrat yhdistetään ja laitetaan kiinni tauluun. Tässä vaiheessa otetaan seinään menevästä tarrasta suojat pois ja katsotaan mahdollisimman suora linja ja sitten tarra mätkäistään seinään. Painellaan siinä muutamia sekunteja ja sitten voila! Taulu on paikallaan! Parempi olisi, että sen paikan saa ekalla kerralla oikein, koska tarrapinta luonnollisesti heikentyy joka kerta kun irrottaa taulun. Itsekin jouduin vähän kikkailemaan, kun yksin laitellessa oli vähän vaikeampi katsoa miten suorassa taulut olivat. Hyvin ovat kuitenkin pysyneet, vaikka jouduinkin tarroja seinistä irrottelemaan muutaman kerran.

Näitä on ihan kätevä käyttää vaikka myös siellä omistusasunnossa. Jos ei nimittäin halua yhtä taulua pitää samassa paikassa hamaan tappiin saakka, niin taulutarrat voivat siitä olla kätevät, että voi surutta siirrellä taulujen paikkoja, ilman että seinään jää mitään jälkeä mistään. Ainoa, että näitä tarroja käytettäessä kehyksistä pitää ruuvata kaikki kiinnityskohdat pois, muuten ne tulevat liikaa "ulos" kehyksistä, eikä sitten tarroja tietenkään saa seinään osumaan. Itse laitoin kuitenkin ruuvit ja kiinnityskohdat talteen, jos joskus haluaakin kehykset ihan naulaan laittaa kiinni.

Näitä tosiaan löytyy ainakin Clas Ohlsonilta, suosittelen jos jollain on tauluja jossain kaappien perukoilla, eikä uskalla reikien pelossa laittaa seinille! :)

Rauhalliset Joulupyhät

Meidän Jouluaatto meni perinteisin merkein rauhallisesti perheen kesken. Söimme paljon, kuuntelimme ja lauloimme Joululauluja, availimme lahjoja ja loppuillan vietimme perinteisesti sohvalla koomassa telkkaria katsellen ja suklaata napostellen.

Olen tainnut olla aika hurjan kiltti tänä vuonna, Joulupukki oli nimittäin muistanut ihan hurjan ihanilla lahjoilla. Sain muunmuassa blenderin ja kajarit ja lisäksi ihania suomalaisia käsintehtyjä koruja ja vaikka mitä muitakin pikkupaketteja!

Meidän pieni koiruus valvoi tapansa mukaan koko päivän lahjoja, jottei kukaan vaan pääse ottamaan hänen lahjojaan sieltä. Jatu löytää aina itse omat lahjansa ja pyrkii vähän availemaan niitä jo ennen iltaa.. 

Paketteja tein tänä vuonna kahdenlaisia. toisissa oli ruskeaa voimapaperia ja kakkualusia ja toisissa kultaista paperia ja punaista nauhaa.

Nyt palailen löhöilemään, tulin vain pienet Joulutervehdykset toivottamaan :) Ihania pyhiä kaikille!

Kotikuvien päivitystä

Täällä näytin ensimmäisiä kuvia uudesta kodistani ja silloin sisustukseni oli vielä erittäin kesken. Nyt koti alkaa olemaan loppusilauksia vaille valmis. Vihdoin sain verhot ikkunoiden eteen, joten nyt ei tarvitse iltaisin mennä kyykyssä ympäri asuntoa. Heh verhot auttaa myös siihen, että voin ihan rauhassa kyylätä vastapäisen talon asukkaita itse. No ei, mutta parilla parvekkeella on ihan hurjan suloiset kissat, jotka jostain hassusta syystä alkavat aina leikkimään samaan aikaan. Mun mielestä tää on todella outoa, kissat asuvat siis ihan monta parveketta erillään toisistaan, mutta aina samaan aikaan niille tulee leikkimieli. Sen touhun katselu on kyllä parasta viihdettä :D

Ainoa mikä vielä uudesta kodista uupuvat, on taulut. Niiden kanssa pitää vielä vähän suunnitella ja miettiä, mikä olisi kivoimman näköinen, mutta eiköhän nekin ilmesty jossain vaiheessa.

Synttärihortensiani kuivui kauniisti, enkä raaskinut vielä heitää sitä pois, joten se saa vielä koristaa lipaston päällistä. Synttäriorkideani taasen on erittäin kauniina! Pienenä vinkkinä niille, jotka eivät tiedä miten orkidean saa pysymään hengissä, itse pidän sen koko ajan vedessä. Äitini lempikukka on orkidea ja hänellä ne kestävät aina erittäin kauan kauniina. Hän myös pitää orkideaa aina vedessä, joten uskon että se auttaa.

 Hih, huomaatteko jotain uutta? Vihdoin minäkin olen päässyt 2000-luvulle ja saanut litteän telkkarin! Olin tainnut valittaa vanhasta hirveästä telkkarista aika paljon poikkikselle ja perheelle, joten synttärilahjaksi sain ihanan uuden telkkarin! Olen niin innoissani aina kun katson telkkaria, ettei kuva ole rakeinen, eikä ääni kuulosta siltä kuin se tulisi ulkoavaruudesta... Aikaisempaa telkkaria en myöskään voinut laittaa lipaston päälle, koska se painoi niin hurjasti, joten sain vähän tilaakin pikkukolooni!
 

Indiskasta ostin pöydälle kauniin koristelautasen. Olen nyt pitänyt siinä kivituikkuja, mutta haluan hankkia siihen vain muutaman ison kynttilän. Ne kun ovet niin tunnelmalliset, vaikka kivituikut ovat myös olleet ihan söpöt.

Telkkarin viereen on ilmestynyt ensimmäinen "joulukoristeeni". Laitoin viinipullon korkkieni sekaan valot tuomaan vähän tunnelmaa. Näin syksyn pimeinä iltoina tarvitsee niin paljon valoa, eikä aina kuitenkaan jaksa pitää kunnon valoja päällä.

Halusin sohvalle vähän täydennystä, joten hankin H&M:stä uudet tyynynpäälliset. Kivat pellavaiset päälliset sopii tosi hyvin sohvan värin kanssa yhteen.

Keittiö ei olekaan paljoa muutoksia kokenut, joten ei siitä sen enempää. Valokin on keittiössäni aina niin huono, kun sen kohdalla ei ole ollenkaan ikkunaa, joten kuvien ottaminen on aika tuskaisaa. Muutenkin olen huomannut, että kun ikkunat ovat pohjoiseen päin ja vielä kaiken lisäksi toista taloa vastapäätä, ei omaan asuntoon valoa riitä kauaa päivästä. Aamulla herätessäni paistoi aurinko, mutta syötyäni aamupalan, ei valoisuudesta ollut enää tietoakaan :P
Ei siis muuta kuin kynttilät palamaan ja sohvannurkkaan! Miksi sitä muuten tekee hurjasti mieli suklaata, juuri kun kaikki kaupat on kiinni?

Kaappieni tuoksut

Kuulun niihin ihmisiin, jotka rakastavat tuoksuja. Keittiössäni pitää aina olla basilikaa ihan vain sen tuoksun vuoksi; tuoksukynttilät palavat joka ilta olohuoneessani ja valitsen huuhteluainettakin puoli tuntia, sillä haluan haistella kaikkia purnukoita. Niin ja silloin kun muut laittavat huonetuoksuihin ehkä pari tikkua, niin minä olen laittanut kaikki tikut surutta purkkiin, eikä tuoksua ole vieläkään mielestäni tarpeeksi.
Ei siis ole varmaan yllättävää, että liinavaatekaapistani löytyy aina jokin ihanan tuoksuinen pussukka. On aivan ihanaa avata kaapin ovi, kun sisältä tuulahtaa jokin ihana tuoksu. Harvemmin tuoksut kuitenkaan tarttuvat liinavaatteisiin, joten käytän tuoksuja myös silittäessäni, jotta peitto olisi ihanan tuoksuinen yöllä. Tiedän, olen ehkä vähän hassu tämän asian kanssa.

Millefiorin tuoksutuotteet ovat varmaan monelle tuttuja, mutta itse olen tutustunut vain heidän tuoksupusseihin. Rasittavinta on mielestäni se, kun ostaa tuoksupussin eikä siitä irtoa yhtään tuoksua - tällaista ongelmaa ei Millefiorin pussien kanssa ole ollut. Mikäli niitä pitää huoneessa, niin tuoksun kyllä tuntee. Alussa tuoksu on jopa liiankin vahva, mutta onneksi se sitten lieventyy ajan kanssa. Aina mua jaksaa myös ihmetyttää, miten kauan tuo tuoksupussi kestää. En edes tiedä kuinka vanha ensimmäinen pussukkani on, sillä äitini antoi sen minulle omasta kaapistaan, ostaessaan itselleen uuden tuoksun. Se on siis kestänyt jo ainakin kolmisen vuotta ja tuoksu on edelleen huumaava. Ehdoton lempituoksuni Millefiorin tuotteissa on lime. Aivan ihanan raikas ja naisellinen tuoksu.

Kuten sanottu, käytän tuoksuja myös silittäessäni. Etsin aluksi silityssuihketta eri paikoista ja lopulta löysin ihanan purnukan Laura Ashleyltä. Voih, Laura Ashleyn siivouspurnukat ovat muutenkin niin ihania ja kauniita. Mielestäni siivous on aina mielekkäämpää jos purnukatkin ovat kauniita (ja tuotteet hyväntuoksuisia). Suihkutan tätä siis aina lakanalle ennen silitystä ja silitys kuivattaa kosteuden ja saa tuoksun tarttumaan kankaaseen. Tuoksu kestää oikeasti aivan ihanasti lakanassa vähän kauemminkin. Kannattaa tietysti muistaa, ettei nukkumaan mentäessä halua välttämättä sitä ihan vahvinta tuoksua nenään, joten suihkuttamista voi vähän säädellä oman herkkyyden mukaan. En itse esimerkiksi suihkuta tuoksua ollenkaan tyynyliinoihin, jottei tuoksu ole ihan suoraan nenässä, etenkin kun tykkään nukukua mahallani. Muuten mua ei tuoksut hirveästi häiritse, päinvastoin, jokin ihana kukkakedon tuoksu on vaan rauhoittavaa. Tämä Laura Ashleyn suihke tuoksuu nimenomaan kesäiseltä kukkakedolta :)

Ajattelin siis jakaa pari omaa vinkkiä, mikäli siellä ruudun toisella puolella olisi muitakin tuoksuja rakastavia. En tosiaan ole varmaan ihan normaali tuoksujuttujeni kanssa, mutta mielestäni esimerkiksi siivous olisi miljoona kertaa tylsempää tuoksuttomien tuotteiden kanssa. Ei sillä, että tuoksut tekevät siivoamisesta mukavaa, mutta kyllä se ainakin vähän helpottaa ;)

Nyt takaisin opiskelujen pariin, voisipa joululoma alkaa jo! Laitoin muuten ensimmäiset jouluvalot tänään, vaikka enemmän koen ne syysvaloina. Tähän aikaan vuodesta on kuitenkin ihanan tunnelmallista laittaa kaiken maailman valoja ja kynttilöitä palamaan.  Instagramia seuraavat tietävätkin jo mistä puhun ;)

Palasia kodista

Ehdin nyt nappailla pari kuvaa kodista. Paljon on vielä kotona tekemättä ja se näkyy kuvistakin. Ainoa valmis tila on keittiöpuoli, sieltä puuttuu vain taulu enää. Verhot tilasin juuri ja ne pitäisi vain hakea postista. Niille tulee kyllä tarvetta, etenkin kun vastapäätä on toinen talo ja sieltä näkee varmasti meille sisälle :P Myös uusi telkkari tarvittaisiin ja kylppäriin jonkinlainen säilytyskaappi. Taulut on vielä tosiaan seinille laittamatta ja niiden kanssa pitääkin vielä sumplia, kun en oikein tiedä mihin mitäkin laittaisi, seinätilaa kun ei oikein ole kaikille jakaa :P Hyvin olen kuitenkin jo kotiutunut ja päivän päätteeksi on aivan ihanaa päästä omaan pieneen kopperooni :)

Ruokapöydälle hankin Pentikiltä kuolaamani tabletit. Juujuu äiti, ei ole mitkään käytännöllisimmät, mutta ne sopivat niin nätisti keittiööni :) Tasoa ei keittiössäni ole kuin tuon pienen palasen verran, mikä näkyy ylemmässä kuvassa, mutta vähän lisätasoa sain ruokapöydältä, kun laitoin siihen tuon lastapussukkani ja basilikapurkin. 

Keittiö on valitettavasti aika pimeä nurkkaus, eli kuvat ovat tämännäköiset, vaikka ne onkin otettu päivän valoisimpaan aikaan :P Pikkutasolleni laitoin kuitenkin nuo Pentikin purnukkani ja vedenkeittimeni. Lexingtonin patakintaan - ja lapun ostin tuparilahjaksi itselleni. Kiitos vielä ystävälleni, jonka antamalla lahjakortilla nämä ostin ;) Ne odottelevat vain koukkuja, jotta ne saisi keittiöpyyhkeeni kanssa samaan tuohon uunikahvaan.

Lipaston taso odottelee tosiaan vielä uutta televisiota (en usko, että se kestäisi putkitelkkarini painoa..). Joikin kynttilä pääsi ensimmäistä kertaa palamaan uudessa asunnossa ja täytyy sanoa, etten ole tainnut näin laadukkaaseen kynttilään törmätäkään! Tuo palaa siis aivan millintarkasti, eikä lasinreunaan jää jälkeäkään.

Rakas nallukkani pääsi myös aitiopaikalle lähelle sänkyäni :)

Tosiaan asunnosta puuttuu aika monia juttuja vielä, mutta hiljaa hyvä tulee, enköhän pidä blogiakin ajan tasalla ;)

Kodin suunnittelua

Poikaystäväni soitti tänään ja kysyi, joko olen alkanut päässäni sisustaa uutta asuntoani.. "Eeeenn..". Tosiasiassa olen aamusta saakka selaillut Pinterestiä selaillen yksiöiden sisustamistyylejä. Asuntoni pohja on nimittäin aika hankala, sillä siinä ei ole mitään alkovia. Lisäksi toisella seinällä on koko matkalta vaatekaappeja, joten sekin tietty hankaloittaa sisustamista vähän.

Ajattelin jonkinlaista tilanjakajaa sängyn eteen ja tykkäsin tosi paljon ideasta laittaa Ikean Expedit-hylly keskelle huonetta.

En ole itse asunnossa käynyt, joten en tiedä tarkkaan mitään mittasuhteita. Aika pieneltä kuitenkin näyttää pohjapiirustuksen mukaan, joten en tiedä mahtuisiko tilanjakaja kuitenkaan fiksusti. Mulla ei ole onneksi isoa sänkyä, vaan sellainen Ikean Hemnessänky, jonka saa sitten tarvittaessa avattua. Jossain vaiheessa haluan uuden sängyn, mutta toistaiseksi tuo menee vieä, kun nukun kuitenkin suurimman osan ajasta yksin. Tilaa pitäisi kuitenkin olla sen verran, että sängyn saa auki helposti poikaystävän kyläillessä.

Siinä siis muutamia inspiraatiokuvia, joista alin muistuttaa pohjaltaan varmaan eniten omaa asuntoani. Tuossa Expedit-hylly on ainakin aika hyvin saatu mahdutettua pieneen tilaan.

Heh, muuttoon on vielä yli kaksi viikkoa, joten vähän olen aikaisessa tässä suunnittelussani, mutta eihän sille voi mitään, kun on vaan niin innoissaan! Saan täydellisen oman pikkukolosen. Ainoa huoleni on vain se, että saankohan kaikki astiani mahtumaan keittiön kaappeihin, tilaa on nimittäin vain muutaman kaapin verran :D

Onkos teillä ideoita, miten asuntoon saisi kalusteet fiksusti aseteltua? :)

Home details

Siitä on nyt jo vähän aikaa, kun olen huonettani esitellyt ja muutaman uuden hankinnan jälkeen ajattelin laittaa uusia kuvia eetteriin. Huoneeni on pysynyt ihan samana, mutta yksi hieno juttu on ainakin se, että vihdoinkin sain tauluja seinille! Vuoden marmatuksen jälkeen, poikaystäväni vihdoin sai aikaiseksi hankkia välineet. Vuokra-asunnossa ollessa, en tietty saisi seiniä porata, vaan taulut pitäisi laittaa paikalleen taulukoukuilla. Mielestäni taulukoukuista jää myös hurjan paha jälki, nimittäin seinilläni on jo pari rumaa reikää niiden jäljiltä. Clas Ohlsonilla ollessamme törmäsimme taulutarroihin, joilla saisi taulut seinille ilman, että seiniin jäisi minkäänlaista jälkeä! Yes, please! 

 Nämä taulut otin mukaani kotikotoota, kun niille ei ollut siellä käyttöä. Ne saavat nyt ainakin toistaiseksi tuoda vähän väriä sängyn yläpuolelle, mutta jossain vaiheessa haluaisin hankkia pari tekstitaulua niiden tilalle. PS. tuo toinen taulu ei oikeasti ole vinossa...

Löysin Kodin Ykkösestä huokean hintaisen kauniin peilin, jonka halusin lipaston päälle. Seinä on tähän asti näyttänyt hurjan tyhjältä, joten peili sopi sinne hyvin. Nyt kun tason päällä on peili, päätin siivota turhat roinat pois ja jättää päällisen mahdollisimman yksinkertaiseksi. Lipastolla oli siis pari koria, jossa pidin kauneustuotteitani, kun eivät muualle mahtuneet; nyt lykkäsin ne pikkuruiseen vessaan, joka näyttää nyt tavarapaljoudessaan kieltämättä aika koomiselle..

Hih, peilistä näkyy, että lapsuuden pehmoleluilleni löytyy paikka kirjahyllyn päältä :) Toki yksi jättimäinen kassi on näitä täynnä kellarissa, mutta pari jätin kuitenkin piristämään huonetta (ja minua).

Muutama viikko sitten kävimme poikaystävän perheen kanssa Porvoossa ja sieltä tuli pari pientä tuliaista hankittua keittiöön. Eihän Porvoosta voi millään mennä tyhjin käsin? Olen jo pitkään etsinyt pienenpieniä liitutauluja, joita saisin kiinnitettyä yrttipurnukoihin ja eräästä Porvoon sisustusliikkeestä löysin nämä söpöäkin söpömmät liitutaulut! Näissä oli pyykkipojatkin jo valmiina, joten sellaisia ei tarvinnut enää lähteä etsimään. Vielä pitäisi käydä hankkimassa liitua, niin yrteille saisi omat nimet kirjoitettua :) Heh, poikkis naureskeli, että miten yksi tyttö voi innostua tällaisista jutuista niin paljon. Olin nimittäin todella innoissani nämä löydettyäni ja hehkutin näitä poikaystävällen varmaan puoli tuntia. "Kato kato, miten söpöjä muotoja! Voi että, näissä on nää pyykkipojat jo valmiina! APUA, näissä on magneettikin, niin ne saa jääkaapin kylkeen! En keeestää!". Mietin varmaan vartin mitä muotoja otan, kunnes lopulta (vaaka kun olen) päätin ottaa molempia lemppareitani kaksi :P

Toinen pieni Porvoon ostos oli tuollainen suloinen pussukka, jonka ostin vailla mitään käyttötarkoitusta. Kotiin päästyä laitoin siihen kapustat ja yllätyin itsekin miten hyvin ne pussukkaan sopii. Tuo pussi on sellaista jämerää kangasta, joten se pysyy onneksi hyvin pystyssä, vaikka kuvassa nyt näyttääkin vähän vinkkeliltä.

Nyt on kyllä pieni keittiön tasomme niin täynnä tavaraa, ettei enää yhtään purnukkaa tai pussukkaa voi sinne hankkia! Kohta en mahdu enää kokkaamaan koko tasolla..

Söpö rusettivarjostin on myös Porvoosta kotoisin, kunpa koko kodin voisi sisustaa Porvoon sisustusputiikkien antimesta!

Tänään on ohjelmassa erään asunnon näyttö. En mitenkään vakavasti ole asuntoa menossa katsomaan, mutta pikkuhiljaa olen alkanut katsella yksiöitä siinä mielessä. Kämppisten kanssa asuminen ei vaan ole mun juttuni, enkä millään jaksaisi enää asua siten, että kaikki tavarani ovat vain yhdessä huoneessa. Vaikka tavallaan tykkäänkin huoneestani, niin sisustaminenkin on jäänyt vain puolitiehen, sillä en vain jaksa nähdä vaivaa huoneen eteen. Valitettavasti Helsingissä asuminen ei ole opiskelijalle tarkoitettu, en nimittäin tiedä ketään, joka tulisi Kelan tuella toimeen. Suurin osa tutuistanikin asuu joko kimppakämpässä tai sitten avopuolisoiden kanssa. Opiskelijat eivät vaan pysty asumaan yksin Helsingissä. Asunto jota menen tänään katsomaan on yllättävän sopivan hintainen, joskin vieläkin omaan budjettiin turhan kallis. Toivottavasti pääsisin kuitenkin piakkoin muuttamaan omaan pieneen luukkuun, jossa asuisin ihan yksin!