Vuoden alku

Minusta parhaita aikoja vuodessa henkisellä tasolla on ehdottomasti tammikuu. Vuodenvaihde tuntuu joka kerta uudelta alulta ja mahdollisuudelta, kun koko vuosi on kuin tyhjä valkoinen liina edessäsi. Siinä on jotain taianomaista! Ehkä olen vain itse sellainen, mutta rakastan suunnitella "uutta minää" vuoden alussa. Luonnollisesti nämä hienot ideat ovat ovat kaatuneet arjen kiireisiin jo viimeistään helmikuun aikana, mutta ainakin hetken tuntuu hyvältä.

Helmikuu ei ole vielä alkanut, eli saatan puhua itseäni vain pussiin, mutta tämä vuosi tuntuu erilaiselta. Olen tehnyt kunnon muutoksia kerrankin ja ruvennut tuumasta toimeen suurien puheiden sijaan. Tärkeimmät muutokset elämässäni olisi ruokailuun, liikuntaan, nukkumiseen ja säästämiseen liittyvät. Näistä puhuinkin jo uuden vuoden lupauksissani. Olen nimittäin sitä mieltä, että onnellisuus ja hyvinvointi tulee melkein automaattisesti, mikäli fyysinen puoli on kunnossa. Luonnollisesti kaikkien elämä on erilaista ja koen, että omassa elämässäni fyysinen hyvinvointi ei täysin riitä onnellisuuden saavuttamiseen. Yksi erittäin tärkeä asia on aikataulu. Myönnän, että helposti saatan siirtyä vain katkeraksi ja vihaiseksi ja selittelen kaikille kuinka minulla ei ole aikaa tähän ja tuohon. Totuus on kuitenkin ainakin omalla kohdallani, että aikaa saattaisi löytyä, jos sen eteen näkisi vaivaa. On paljon helpompaa nukkua pitkään (koska ansaitsen sen, en koskaan saa nukkua myöhään), tulla kotiin töistä suoraan (olen niin väsynyt, mulla on niin paljon tekemistä kotona) jne, kuin nähdä se ekstravaiva käyttää pienikin ylimääräinen aika itseensä. Jos pitkään menee vain arkeen, tulee ainakin minusta erittäin epäonnellinen ja jopa katkera.

Itse olen siis aloittanut vuoteni tarkalla aikatauluttamisella ja jokaiselle minuutille löytyy melkeinpä jotain tekemistä. Eilen ja tänään olen sallinut itselleni vapaapäiviä, olen tehnyt kouluhommia ja siivoillut ja ottanut erittäin lungisti. Huomenna aloitan joogan(!!) ja tästä olen erittäin innostunut. Saa nähdä kuinka kankikaikkoseksi tämä entinen voimistelija on muuttunut. Olin ihan varma, että kymmenen vuoden voimistelijahistoriallani olisi edes jonkin näköinen etu joogaan, mutta harjoitellessani asentoja kaverini kanssa huomasin, että kuuden vuoden tauko on vähän vaikuttanut venyvyyteeni.. Noh toivottavasti siihen tulisi nyt muutos ;)


Säästämistä olen saanut keskinkertaisesti alkuun. Sain myytyä erinäisillä feissarin kirpparisivuilla joitain turhia tavaroitani ja tänään laitan taas lisää tavaraa myyntiin. Käyn hissuksiin aina yhden hyllykön läpi, kun on aikaa. Olen laittanut siitä tulleet tulot suoraan säästöön. Pieni vinkkivitonen muuten käteistä käyttäville. Kannattaa laittaa kaikki lompakkoon tulleet kakkosen kolikot päivän päätteeksi johonkin purnukkaan. Aika nopeasti saa kerättyä tällä tavalla pienen summan pankkiin vietäväksi ;)

Nukkumisen kanssa olen yrittänyt päästä joka päivä kello 23 nukkumaan. Tämä on tuottanut vaikeuksia, koska kehoni on varmaan vuosien yökukkumisen jälkeen ihan hämmentynyt tästä yhtäkkisestä muutoksesta, enkä ole nukkunut ollenkaan hyvin. Ensinnä en meinaa saada unta ja sitten nukun todella huonosti ja muutamana päivänä olen herännyt neljältä aamulla, enkä ole enää sen jälkeen saanut unta. Mutta vielä ei luovuteta, eiköhän se kroppakin sitten jossain vaiheessa totu, jos vain määrätietoisesti suljen ne silmät joka ilta klo 23!

Ruokailun suhteen olen myös parantanut tapoja ja syönyt sen aamupalan joka aamu! Eräs aamu meinasi tulla todella kiire niin määrätietoisena otin karjalanpiirakan mukaan ja mussutin sitten matkalla bussipysäkille ;)

Eli pieniä, mutta varmoja muutoksia. Mielestäni aikaisemmin olen ollut ehkä turhan kunnianhimoinen elämänmuutosten suhteen, kun parhaiten onnistuu vain pienillä muutoksilla. Pienetkin muutokset ovat kuitenkin isoja arjen mittakaavassa ja itse olen ainakin ollut onnellisempi näinä vuoden ensimmäisinä viikkoina :)

Miten te olette aloittaneet uuden vuoden ja ovatko lupaukset pitäneet tähän saakka :)

Viimeinen katsaus vuoteen 2014

Viime vuonna vastasin kyselyyn vuodesta 2013 ja sitä oli aika hauska lueskella nyt vuoden päästä. Ajattelinkin siksi vastata samaiseen kyselyyn nytkin edellisestä vuodesta. On kyllä jotenkin mielenkiintoista huomata, mitkä asiat ovat muuttuneet tai mitkä olisi pitänyt muuttua, mutta eivät muuttuneet. Viime vuonnakin tein näköjään ties mitä lupauksia vuodelle 2014, mutta näköjään ne unohtuivat jossain vaiheessa. No toivottavasti tämän vuoden lopussa en ajattele samalla tavalla, vaan olen päässyt tavoitteisiin ja tehnyt töitä haasteitteni eteen.

1. Oletko saanut uuden ystävän viime vuoden aikana?
Enpä oikeastaan, kavereita kylläkin, mutta kenestäkään ei ole ihan ystävää tullut.

2. Oletko tehnyt jotain viime vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Tein sellaista työtä, mitä en ole koskaan tehnyt. Se oli aika hauskaa ja oli kiva tehdä jotain omaan alaan liittyvää, vaikka raskasta se oli myöskin. Tietenkin joitain muitakin juttuja on ollut, mutta työprojekti on jäänyt päällimmäisenä mieleen. 

3. Kerro pari parasta muistoasi edelliseltä vuodelta?
Matka Playa de Inglesiin äidin kanssa heti alkuvuodesta oli ihanan rentouttava ja todella tarpeellinen aurinkoloma. Ottaisin sellaisen kiljuen tälläkin hetkellä, kun alkaa muistelemaan sitä laiskaa auringossa makoilua. Toinen lempparimuisto on myös matka, eli Lissabonin matka poikaystävän kanssa. Meillä oli siellä todella hauskaa ja ihastuin kaupunkiin ikihyviksi.

4. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa viime vuoden aikana?
Pariinkiin otteeseen, mutta kaikki ongelmat ovat selvinneet puhumalla ja selvittelemällä.

5. Oletko muuttunut viimeisen vuoden aikana?
Vähän kyllä, mutten tarpeeksi. Mulla on vielä paljon töitä tehtävä itseni eteen ja ehkä tänä vuonna pääsen taas eteenpäin.

6. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Hmm, nyt ei nouse ketään ylitse muiden. 

7. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei synnyttänyt, mutta edellisenä vuonna syntynyt pikkuprinsessa on kyllä kasvanut hurjasti ja hänen kasvua ja kehittymistä on ollut ihanaa seurata. Ihana pikkuinen :)

8. Kuoliko kukaan läheisesi?
Onneksi ei. 

9. Missä maissa kävit?
Gran Canarialla, Portugalissa ja Eestissä. Ihan hyvä saldo, ottaen huomioon että edellisenä vuonna en käynyt kuin eestissä! 

10. Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2015, joka ei onnistunut vuonna 2014?
Haluaisin saada elämäntapani parempaan kuntoon, alkaa urheilla ja syödä paremmin. Haluaisin saada myös talouteni parempaan kuntoon, niin että saisin säästöönkin jotain. 

11. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2014?
Mikään tietty päivämäärä ei itseasiassa ole jäänyt mieleen. Päivä jolloin sain kandidaatin tutkielmani oli tietenkin aika hieno päivä, mutta en kyllä itse päivämäärä muista :D

12. Vuoden suurin saavutuksesi?
Varmaankin se kandidaatin tutkimuksen kokoonsaattaminen. Minun olisi kuulunut saada se puoli vuotta aikaisemmin, mutta erinäisten yliopiston kurssimuutosten takia valmistuminen viivästyikin. Tuntui siis eri hyvältä saada lopultakin kandi käteen.

13. ...ja suurin epäonnistuminen?
En ole ollut koulussa syksyn mittaan niin ahkera kuin olisin itseltä toivonut. Myös blogin suhteen koen syksyn aikana vähän epäonnistuneeni, sillä en vain päässyt tänne, vaikka olisin halunnut.

14. Kärsitkö vammoista?
En.

15. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Varmaankin matkoihin käytetyt rahat, en usko että mikään vuoden aikana ostamani tavara vetää vertoja matkoilla koettuihin kokemuksiin ja muistoihin.

16. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Poikaystäväni, jonka virta ei vaan koskaan lopu. Hän jaksaa sitten munkin puolesta ja hoitaa asioita jopa mun puolesta, jos itse olen (taas) ahertanut itseni piippuun. Mun ihanat ystävät, jotka ottivat mua niskasta kiinni tilanteessa, jossa itse en saanut mitään aikaiseksi. Ihana tietää, että mun elämässä on ihmisiä, jotka välittävät musta :)

17. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Eipä oikeastaan kenenkään. Muiden käyttäytymisestä ei kannata ahdistua.

18. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ihan vain vuokraan :D Niin ja tietty ruoka tulee kovana kakkosena.

19. Mistä innostuit eniten?
Olen aika paljon innostunut ruoanlaitosta viime vuonna ja aionkin yrittää tänä vuonna löytää enemmän aikaa kokkailuihin. Miten ihanan rentouttavaa puuhaa ja lopussa voi olla oikein ylpeä itsestään :)

20. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Stressaava ja työntäyteinen syksy on vienyt kyllä niin paljon mehuja, että sanoisin jälkimmäisen. Eiköhän tästä nopeasti nousta, ainakin nämä viimeiset pari viikkoa ovat olleet ihanan rennot ja mukavat :)

21. Lihavampi vai laihempi?
Ihan yhtä paljon. Naurattaa kun viime vuonna vastasin tähän kysymykseen, että toivottavasti 2014 olisi kuntoilun vuosi ja saisin kiloja lisää, miten sitä taas ollaan tässä :D

22. Rikkaampi vai köyhempi?
Varmaankin köyhempi..

23. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Toivon, että olisin käyttänyt enemmän aikaa itseeni ja muistanut ottaa enemmän omaa aikaa. Tänä vuonna aionkin kiinnittää siihen enemmän huomiota. Pitää vain oppia, että välillä on ihan okei sanoa ei, vaikka itsellä olisikin vapaata. Vapaatakin pitää nimittäin muistaa pitää ;)

24. ...entä vähemmän?
Laiskotellut koulun suhteen! :D

25. Miten vietit joulun? Entä juhannuksen?
Joulu meni erittäin mukavasti perheen ja poikaystävän seurassa. Ihan vain kotona möllötellen, saunoen ja syöden. 
Juhannus vietettiin kaveriporukan kesken yhden kaverin saarella. Oli kyllä todella hauska Juhannus, vaikka ilmat eivät mitä parhaimmat olleetkaan.

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Löysin viime vuonna Netflixin koukuttavaan maailmaan ja katselin sieltä Orange is the New Blackin ja kaikki Gossip Girlit ja Frendit ties kuinka monennen kerran. Katsoin myös Pretty Little Liarsia aika paljon, mutta siitä on vielä pari tuottaria katsomatta. Orange is the New Black nousi kyllä ehdottomasti ykköseksi, huippuhyvä!

27. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Luin kyllä monen monta kirjaa, mutta nyt ei nouse mikään mieleen. Ehkä mieleenpainuvin oli ainakin Anne Frankin päiväkirja, jota en ole aikaisemmin lukenut. 

28. ...entä musiikillinen löytö?
Olen aika paljon viime vuoden aikana laajentanut musiikin maailmaani, suurin syy siihen on Spotifyn soittolistat. Ne ovat olleet ihan paras löytö ja sitä kautta olen löytänyt ihan parhaimpia biisejä, joihin en muulloin olisi missään nimessä törmännyt.

29. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Kävimme muutaman ystävän kanssa istumassa iltaa. Se oli kyllä tosi hauska ja mukava ilta :)

30. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Ystäväni, äitini ja poikaystäväni. Kiitos kaikille ihanille, jotka pitivät musta huolta<3

Uusi vuosi, uudet kujeet. Saa nähdä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan :) Poikaystävältäni sain joululahjaksi hemmottelupäivän spassa, eli ylihuomenna lillun monta tuntia poreammeessa, sitten käydään syömässä ja vielä leffassa. Ihana lahja! Ja ihana tapa päättää joululoma, kun ensi viikolla poikaystävä palaa Ouluun ja minäkin palaan opiskeuiden pariin. 

Niin ja hyvää Loppiaista kaikille :)

Joulukuu

Koska koko joulukuu on suurimmaksi osaksi ollut hiljaiseloa täältä puolelta, ajattelin siksi valottaa vähän instagramin kuvia, jotta näkee mitä kaikkea meikä on tämän hiljaiselon aikana puuhannut (koulutöiden ja työnteon lisäksi siis :D)

Mua nauratti aika hurjasti kun meidän murunenkin sai oman joulukalenterin. Loppujen lopuksi oli kuitenkin niin hellyyttävää kun rapisutti tota kalenteria ja pallero juoksee heti ja tietää mistä on kyse.

Joulukuu on yleensäkin yhtä ruokailun kuukautta, eräänäkin päivänä pitkän työpäivän jälkeen kävin vain hakemassa aurajuustoa ja pipareita ja mussuttelin niitä ennen nukkumaanmenoa sohvalla. Oikea possuhetki..

Rakastan joulupakettien paketoimista! Musta on todella hauskaa ostella erilaisia nauhoja ja pieniä koristeita ja nähdä vähän vaivaa pakettien eteen.

Tampereen viikonlopun jälkeen käytiin vielä perheen ja poikaystävän kanssa Tuomaan markkinoilla ja kuunneltiin joululauluja kierrellessä putiikkeja. Siellä on aina ihana käydä hakemassa joulufiilistä ja kyllä sellainen löydettiinkin vaikka aika kolkon näköistä sään puolesta olikin.

Suuren työrupeaman ja kouluhommien takia iski myös aika järkyttävä joulustressi, kun tajusin puolien joulujuttujen olevan tekemättä ja koulujuttujenkin painavan päälle. Onneksi kaikki meni parhain päin lopulta, tarvittiin vain vähän auttavia kavereita ja aikataulutusta ;)


 Lopulta kun kaikki oli saatu tehtyä, eikä ollut enää mitään murehdittavaa, sai ihan rauhassa virittäytyä joulutunnelmaan sekä kotona, että töissä.

Viimeisenä työpäivänä virittäydyttiin töissä oikein kunnon tontuiksi ja kaikilla oli päässä söpöt rusetit. Kevensi kyllä ehdottomasti tunnelmaa! Eka pakettikin tuli saatua, tuo itsetehty tähti on muuten nyt roikkumassa meidän kuusessa :)

Joulupyhät menivätkin mukavasti perheen ja poikaystävän seurassa. Tuli paljon herkuteltua, saunottua moneen otteeseen ja möllöteltyä vaan. Sellaistahan joulun kuuluukin olla.

Kohta saakin jo alkaa valmistella vuoden 2014 viimeistä päivää, vielä ei ole mitään kunnollisia suunnitelmia, mutta kyllä ne siitä vielä lutviutuu. Mukavaa vuoden 2014 viimeistä viikkoa :)

Instagramin käyttäjätunnukseni on @kellikor

Joulunviettoon

Hei, vielä ollaan elossa ja kaikki on vihdoinkin hyvin! En vain yksinkertaisesti ole ehtinyt koneen äärelle. Valehtelematta, tämä on ehkä toinen kerta kun avaan oman läppärin muutaman viikon aikana. Sosiaalista mediaa olen ehtinyt selailla puhelimen kautta metromatkoilla ja siihen se onkin jäänyt. Mutta nyt, vihdoinkin kaikki tentit ja esseet on hoidettu ja kuusipäiväiset työviikot on ohi.

Tänään sulkiessani työpaikan oven, olin väsymyksestä huolimatta superiloinen. Vihdoinkin pääsen joulun viettoon! En ole yhtään tyytyväinen, etten ole ehtinyt osallistua ollenkaan joulun laittoon. En ole edes leiponut pipareita tänä vuonna! Onneksi mulla on ihana ystävä, joka kuuli avunhuutoni ja teki piparit puolestani.

Mä olen pahimman luokan jouluihminen. Musta Joulu on aivan ihanaa aikaa, jolloin vietetään aikaa perheen kanssa syöden herkullista ruokaa ja möllötellen. Vaikka Joulu onkin materialistista aikaa, niin itse kuitenkin nautin kun saan hemmotella läheisiäni tarkkaan harkituilla lahjoilla. Musta on ihanaa ilahduttaa ihmisiä ja meinaan aika usein mennä ihan överiksi joululahjojen suhteen. Tänäkään vuonna en ole uskaltanut katsoa tiliotetta ollenkaan. Se on kuitenkin vain rahaa ja kerran vuodessa sitä lähimmäisiään hemmottelee samalla tavalla

Edellisenä viikonloppuna vietettiin pikkujouluja entisten työkavereiden kera. Pari tyttöä uupui matkasta ja vaikka heitä kaivattiinkin, niin oli meillä silti superhauskaa! Niin kuin kuvista näkyy, ruoasta ei ollut puutetta ja ai että miten namia kaikki oli. En edes muista milloin viimeksi olisin syönyt itseni noin ähkyyn (Jouluna?) ja meinattiinkin masujemme kera jäädä jumiin sohvalle. Vähän aikaa jumiteltuamme päätimme kuitenkin ryhdistäytyä ja menimme vielä parille Tampereen korkeuksiin. Uskon, että jaksoin varmaan nämä loppurutistukset monen monta kertaa paremmin kun sai pienen tyttöjen viikonlopun tuohon väliin.

Nyt nukkumaan ja huomenna on vihdoinkin se kauan odotettu päivä! Oi en melkein malta odottaa aamua ja riisipuuroa kanelin kera, joulusaunaa, joulutorttuja, paketointien rapistelua ja kaikkea muuta ihanaa huomiseen liittyvää.

Sen kummemmin ihmettelemättä, toivotan kaikille ihanaa, kaunista, herkullista Joulua kaikille! :)
Palaillaan langoille kunhan vähän on saanut lepäiltyä, nyt nukkumaan ja ansaittuja vapaapäiviä viettämään!

Neulemekko ja poolokaulus

Ihana äitini toi Tallinnasta tuliaisina minulle neulemekon, jossa on iso ja lämmin poolokaulus. Rakastuin mekkoon ihan hurjasti ja se on näkynyt päälläni nyt useimpina päivinä. Mekko on ihan järkyttävän lämmin, välillä jopa liian lämmin! Tähän on kuitenkin aivan ihanaa kietoutua luennoilla. Poolokauluksista itselläni on jäänyt traumat lukioajoilta niistä kaulaa kuristavista kauluksista, enkä ole niiden vuosien jälkeen koskaan hankkinut mitään poolokauluksista. Tässä neulemekossa on kuitenkin aivan ihana kaulus, se on muhkea, paksu ja löysä, eli kurkkuahdistuksesta ei onneksi tietoakaan.

Olen yleensä aika pelokas käyttämään hameita tai mekkoja talvisin, koska en kestä hyvin kylmää. Tänä syksynä olen kuitenkin intoutunut enemmän käyttämään muutakin kuin farkkuja ja syynä siihen on, että olen löytänyt fleece-sukkahousut! Juu, tiedän, että varmasti olen erittäin myöhäinen herääjä, mutten ole todellakaan kuullut tällaisesta aikaisemmin. Fleece-sukkahousut ovat todellakin tarpeeksi lämpimät, että nyt hameitakin ja mekkojakin voi käyttää ihan hyvin arjessakin, eikä tarvitse pelätä kylmyyttä.

Neulemekko - Massimo Dutti

Trenssitakki - Zara

Huivi - Massimo Dutti

Nilkkurit - Ecco

Laukku - Louis Vuitton

Viime päivät olen ottanut erittäin lungisti. Puhumani toinen työ ei päättynytkään, kun sen piti ja olen nyt taas viime viikot viettänyt 16-18-tuntisia työ/koulupäiviä. Nyt onneksi pitäisi projektin vihdoinkin päättyä parin päivän sisällä (toistelen itseäni, tiedän, mutta nyt oikeasti!). Tänään olen viettänyt erittäin rennon sunnuntain, en muista milloin olisin tällaisen päivän viettänyt! Aamulla nukuin pitkään ja söin aamupalan sängyssä Frendejä katsellen, kävin äidin kanssa huonekalukaupoilla, siivoilin ja tein hyvää ruokaa ja nyt katselen telkkaria teemukin parissa. Ihanan rentoa, tällaisten sunnuntaiden pitäisi olla!

Busy Hat-Lady

Hellou pitkästä aikaa! En ole tosiaan unohtanut bloggerin salasanaa, vaikka niinkin voisi kuvitella. Kaksi työpaikkaa koulun lisäksi syövät todellakin enemmän kuin osasin odottaa, enkä varmaan ole koskaan kokenut tällaista stressin tasoa. Mutta enää viikko tätä kuukautta jäljellä!! Tämä viikko tulee siis luonnollisesti olemaan stressaavin kuin mikään tähän mennessä, kun työprojekti on saatava loppuun ja koulussa on tottakai juuri tälle samaiselle viikolle laitettu duedateja. Esimerkiksi eräs kirjaessee pitäisi kirjottaa 300-sivuisesta kirjasta, jota en ole aloittanutkaan vielä. Niin ja palautuspäivä on ylihuomenna. Hyvä Kelli, erinomaiset ajankäyttötaidot sulla!

Tulin siis vain nopeat moicut kirjoittelemaan ja kertomaan, että elossa ollaan ja täysiä pusketaan vielä tämä tuleva viikko! Toivottavasti tämän projektin jälkeen saisin kouluhommia vähän ajan tasalle, jolloin pääsisin blogiinkin vähän enemmän kirjoittelemaan. Postausideoita on itseasiassa ajan kanssa tullut montakin päähän, eli toivottavasti piakkoin saisitte jotain muutakin luettavaa, kun ikuiset jorinat hektisestä elämästäni.

Trenssi - Zara

Neule - HM

Hame - Mango

Huivi - Massimo Dutti 

Hattu - HM

Laukku - LV

Asusta sen verran, että nyt olen minäkin sitten hurahtanut tähän hattumuotiin! Äitini mielestä näytän ihan sieneltä tuo päässä, itse kuitenkin tykkään! Hattu on juuri sellainen pieni lisä arjen asuihin. Tuunasin itseasiassa tuota hattua ostamalla siihen mustan silkkinauhan ja tein rusetin tuohon ympärille. Siitä tuli todella kivan näköinen ja auttaa jopa siihen, ettei hattu meinaa lentää päästä jokaisessa tuulenpuuskassa. Muusta asusta ei olekaan sen kummempaa sanottavaa, aika perus kouluasu, hame ja neule - niissä on superisti mukavampaa istuskella luennoilla kuin farkuissa!

Nyt vielä vähän puuhailemaan kouluhommien pariin, tänään en ole nimittäin saanut vielä mitään aikaiseksi! "Vahingossa" tästä päivästä tuli vähän mielivaltainen vapaapäivä, vaikkei sellaiseen olekaan varaa juuri nyt. Puolustelin tätä laiskuus vapaapäivää sillä, että nyt olen sitten puhtia täynnä ja valmiina tähän tulevaan kaaosviikkoon!

Lempimottoni tällä hetkellä on eräs, jonka ystäväni lähetti mulle. Luen tätä joka päivä nykyään, jotta muistan, että kaikella on merkitys ja huonot päivät vievät joskus niihin hyviinkin ja kova työ tuottaa hedelmää (kliseet on kliseitä syystä ;))

You have to fight through some bad days 

to earn the best days of your life.

Syksyinen asu

 

 

Heipähei!

 

 

Tällä viikolla olen viettänyt syntymäpäiviäni ja saanut taas vuoden lisää mittariin. Pari vuotta sitten synttärit herättivät mussa kauhun tunteita, en vain halunnut olla "kakskymppinen". Tuntui, että nyt tämä oli tässä, nuoruus ja villeys on takana ja nyt pitää alkaa käyttäytyä ikäiseltään. Ei sillä, että olisin koskaan ollut erityisen villi nuori, mutta jostain tällainen kaipuu heräsi. 



 

Tänä vuonna oli ehkä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen sellainen olo, että onko sillä nyt niin väliä? Ja noh, jos totta puhutaan, ei niihin teinivuosiin hirveän mielellään palaisi. Monet jo melkein nelikymppiset sanovat, että ovat onnellisimmillaan olleet kolmenkympin jälkeen, enkä ihmettele. Mitä enemmän vuosia karttuu mittariin, sitä enemmän olen varma itsestäni.

 Vasta ehkä noin vuoden ajan olen yrittänyt oppia tekemään päätöksiä itseni vuoksi,

 en muiden. Teen enemmän asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi,

en välttämättä niitä jotka olisivat fiksuimpia, tai miellyttäisivät muita.

Olen oppinut vasta parin vuoden sisällä, että on ihan okei sanoa ei; eikä haittaa

 vaikka joku loukkaantuisi sen myötä.

 Turhan ankaran opetuksen kautta olen oppinut, ettei ystävien määrä ole tärkeää, vaan niiden laatu; ne ystävät, jotka ovat ymmärtäneet, että sinä kuuntelisit ja kuuntelisit heidän huoliaan vaikka hamaan tappiin, jos he eivät kysyisi miten sinulla menee. Ne, jotka soittavat sinulle siltä istumalta, kun kuulevat jotain pahaa tapahtuneen, eivätkä välttele, koska eivät halua olla osa murhettasi.

 

Tykkään melkein eniten nykyään itsessäni riskienottokyvystäni ja kyvystä heittäytyä asioihin. En tiedä mistä se on kummunnut, joten ainoa selitys on iän tuoma varmuus. Aikaisemmin olen aina ollut sellainen, joka tilaisuuden tullen ajattelee "no en minä, en mä kuitenkaan osaa/pysty/saa/yms". Nyt lähden asioihin ajattelen, etten ainakaan menetä yrittämällä. Tällä mentaliteetilla sain tänä syksynä ensimmäistä kertaa oman alani töitä unelmafirmastani. Ja vaikka tekemäni työ ei ole sitä mitä haluan tehdä vastaisuudessa, olen ylpeä että olen saanut täysin omin avuin jalkani oven väliin firmaan, jossa haluaisin työskennellä tulevaisuudessa.

Iän myötä ymmärtää myös, että mikään ei tule helpolla - mutta se ei haittaa, sillä mikään ei kestä ikuisesti. Aikaisemmin kaihdin stressiä, pelkäsin koko ajan, että minulla on liian isoja paloja purtavaksi ja luovutin liian helposti. Tänä syksynä minulla on kaksi työpaikkaa ja koulu, jotka vievät minulta enemmän tunteja päivässä, kuin antaa olisi. Menen nukkumaan liian myöhään töitä tehden ja herään aamulla aikaisin kouluun, tai toiseen työhön. Vaikka pari kertaa viimeisen kuukauden aikana olen meinannut purskahtaa itkuun väsymyksen tai stressin takia, niin luovuttaminen ei ole käynyt mielessänikään. Projektini unelmafirmassani tulee kestämään tämän kuun loppuun ja sen jälkeen helpottaa, eli tosiaan mikään ei kestä ikuisesti. Vähän aikaa jaksaa pakertaa ylitöitä, jotta saisi tulevaisuudessa haluamansa.

Huivi - Massimo Dutti

Housut - Mango

Trenssi - Zara

Nilkkurit  - Ecco

Laukku - Louis Vuitton

 



Jos olen nyt jo oppinut ja kehittynyt niin paljon "kakskymppisissäni", niin mitä kaikkea tulen oppimaan vuosien kuluessa? Näin ajatellen, ei tulevat iän karttumiset pelota ollenkaan niin paljon. Niin ja kyllä musta vieläkin villi puoli löytyy tarpeen niin vaatiessa, mutta totuus on että oma sohva, teemuki ja telkkarista "vain elämää" houkuttelevat näin perjantai-iltana enemmän kuin mikään muu.. :)

Mukavaa viikonlopun alkua!