Juhlahumua

Lauantaina sain pitkästä aikaa laittaa kauniin mekon päälle ja korkkarit jalkaan, kun ihana äitini täytti pyöreitä. Olimme varanneet juhlatilaksemme Fregatin omistaman Tiiliholvin, joka on siis ihan vain ykstyistilaisuuksia varten tarkoitettu.

Juhlien emäntänä, mulla ei ollut päivällä paljoakaan aikaa huolehtia omasta ulkonäöstäni. Mamma lähetettiin tietenkin kotoa pois jo aikaisin, jotta pääsisi purkamaan stressiään meikkaajalle mieluummin kuin minulle ;) Ehdin kuin ehdinkin lyhyessä ajassa tehdä itselleni nopeat kiharat ja väsäistä jonkinnäköiset meikit. Onneksi Karen Millenin mekkoni on niin ihana, ettei sen kanssa voi näyttää huonolta!

Juhlissa meillä oli alkuruoka, pääruoka ja kahvitus. Alkuruokaan kuului nämä kuvassa näkyvät ruoat. Siis ihan vain siihen alkuruokaan! Oli salaattia auringonkuivatuilla tomaateilla ja rucolalla, oli friteerattuja ravunpyrstöjä aiolilla, oli pastasalaattia ja sinisimpukoita marinadissa ja vaikka mitä. Pääruokana taisi olla ankkaa, jos en ihan väärin muista. Itse taas söin aivan ihania pestocanneloneja tomaattikastikkeessa.

Jälkiruoat eivät kuuluneet Tiiliholvin pakettiin, joten kakut ja muffinssit olivat allekirjoittaneen tekemiä. Äiti halusi ehdottomasti juustokakkua, sillä se on vähän juhlavampaa ja maistuu varmasti suurimmalle osalle vieraista. Tein sitten amerikkalaiseen tyyliin lämmintä juustokakkua, sillä hyydytetty on mielestäni paljon kesäisempi. Sitäpaitsi näin sain tehtyä vähän täyteläisempää kaakkua, josta sitten riittäisi ihan se yksi viipale (vietin nimittäin jo näiden kahden kanssa puolet päivästä keittiössä). Lisäksi tein sitten muffinsseja niille, joilla makeahammasta kolotti enemmänkin ;) Alunperin tarkoitukseni oli tehdä vadelmamelbaa kakun kaveriksi, mutta aika oli ovelampi, enkä enää sitä ehtinyt. En kyllä itsekään sitä jäänyt kaipaamaan, kakku oli nimittäin hurjan hyvää sellaisenaankin (vaikka itse sanonkin).

Ilta oli meillä aivan ihana! Itse emäntänä olin järkännyt esiintymään poikaystäväni ja hänen veljet, ovat nimittäin kaikki niin taitavia esiintyjiä. Saimme siis nauttia niin musiikkiesityksistä kuin beatboxauksestakin. Vieraatkin halusivat onnitella äitiä esitysten muodossa ja olipa muuten itkussa pidättelemistä, kun ensin eräät vieraat lauloivat Viulunsoittaja katolla-elokuvasta ihanan Nousee päivä, laskee päivä- kappaleen ja sitten äidin lapsuudenystävä esitti itse kirjoittamansa runon joka koski heidän pitkää ystävyyttään. Herkkänä ihmisenä mulla ei ollut oikein mitään mahdollisuuksiakaan selvitä illasta kyynelittä. Itsekin lauloin äidille Eric Claptonin Tears In Heaven-biisin; se on nimittäin äidin lempibiisejä. Olipa ensimmäinen kerta, kun lauloin yleisön edessä!

Viikonloppu onkin siis mennyt vähän juhlista palautuessa, mutta nyt ollaan taas takaisin arjen ääressä! Taidankin mennä nukkumaan, jotta huomisesta aamupalaverista saisi jopa jotain irtikin! Ihanaa viikon  ja helmikuun alkua kaikille!